Tavistorstai

Pahoittelut blogini hiljaiselosta. Kaikki on täällä varsin hyvin, enkä ole kadonnut maan alle. Viime viikolla kohtasin blogiähkyn heti vauhtiin päästyä. Meni useampi peräkkäinen ilta naputellessa tänne kuulumisia, joten pieni hengähdystauko tuli tarpeeseen. Päivän tapahtumien jatkuva reflektointikin on mielestäni hurjimmillaan jopa epäterveellistä. Vaikka en halua täällä päästää karkuun yhtään ajatusta, oivallusta tai ideaa, on annettava tilaa myös ajatuksettomuudelle, sille ettei pohdi yhtään mitään. Itselläni on tapana analysoida asioita ja ilmiöitä jopa liikaakin joten tyhjänpäiväinen taivaan tuijottelu tai tyhmät vitsit kämppisten kanssa ovat loistavaa tasapainoa elämää suurempien asioiden päivittäiselle kohtaamiselle ja pyörittelylle. Välillä on tervettä ja ihanan rentouttavaa tuijottaa tyhjyyteen, kuten minä yleensä asian ilmaisen.

Ja tästä kun piti tulla niin hurjan painavien ja isojen asioiden blogi,  ou nou! :) Annatteko anteeksi?

Julistan oman tavistorstaini kunniaksi tästä lähtien yhden päivän viikossa tavispäiväksi! Eli ihan tavalliseksi "tyhjänpäiväiseksi" päiväksi jolloin saa luvan kanssa tuijotella tyhjyyteen, vaikuttaa poissaolevalta, olla ajatukseton (muttei ajattelematon) ja jakaa kanssaeläjille roppakaupalla todella turhia ja tyhjänpäiväisiä turinoita. Erityisesti jos olet maailmaa parantavaa sorttia niin kehotan sinua relaamaan, edes kerran viikossa, ja haahuilemaan läpi luvallisen tavispäiväsi.

Yhtenä päivänä viikossa voi jättää maailmanparantamisen jonkun muun tehtäväksi. Seuraavana aamuna voit taas herätä tarmokkaat tavoitteet takaraivossa kaikuen ja tehdä parhaasi juuri siinä mitä ikinä teetkin. Uusin voimin!

Kiitollisena tästäkin (tavallisesta) päivästä.