Tämä viikko on ollut varsin hyvä. Ei loistava, eikä mitenkään erikoisen huonokaan. Mutta hyvä. Namibialaisille tämän viikon olisin olettanut olevan kevään kohokohta sillä keskiviikkona Namibia juhli 22. itsenäisyyspäiväänsä. Juhlallisuudet olivat jokseenkin vähissä, ainakin Windhoekissa, sillä vuosittainen itsenäisyyspäiväjuhla kiertää kylästä toiseen ympäri Namibiaa. Tänä vuonna Mariental-niminen 10 000 asukkaan kylä etelä-Namibian keskiosassa sai vuoron isännöidä juhlallisuuksia.
Odotin kyseiseltä kansalliselta juhlapäivältä paljon ja ajattelin olevani kovin onnekas matkaaja vieraassa kulttuurissa juuri paikallisen itsenäisyyspäivän aikaan. Ihmisistä huokuvat tunnelmat ennen, aikana ja jälkeen juhlapäivän olivat kuitenkin kovin...latteat. Windhoekin stadiumilla pidettävät perinteiset puheet ja paraati eivät oikein herättäneet innostunutta äänensävyä kenenkään puheissa. Itse en etsiytynyt paikalle varmaankaan juuri samasta syystä. Päivä tuntui olevan vain yksi muiden joukossa, vapaapäivä kuitenkin.
Mielikuvani Namibian itsenäisyydestä ja sen juhlallisuuksista rakentuivat paikallisen sanomalehden The Namibianin keskustelupalstan kriittisiin kommentteihin Namibian nykytilasta ja siitä onko oikeutettua törsätä kymmeniä tuhansia euroja yhden päivän juhlallisuuksiin samalla kun siivoajan kuukausipalkka pyörii vaivaisten kymmenien eurojen tasolla. (Olen muuten jäänyt koukkuun tuohon yleisöpalstaan ja sen kirjoituksiin. Yksi aivan loistava ja samalla viihteellinenkin tapa mielestäni perehtyä maan tilaan ja ilmiöihin. Näistä saatatte kuulla vielä lisää.)
Teille, jotka ette tiedä Namibiasta muuta kuin, että se on Afrikassa, tarjoan 22 erikoista faktaa tästä kauniista ja omaperäisestä maasta. Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten alkaneen itsenäisyyden kunniaksi!
Namibia:
1. Isännöi Miss Universum-kisoja vuonna 1995
2. Omaa maailman vanhimman erämään
3. Omaa myös yhden miltei Afrikan suurimman luonnonsuojelualueen
4. Pääkaupunki on yksi Afrikan siisteimmistä kaupungeista
5. Omaa yhden maailman vanhimmista kasveista
6. Kivettynyt metsä on tyypillinen, mutta erikoinen osa paikallista maisemaa
7. Angelina Joliella ja Brad Pittillä on yksi namibilainen adoptiotytär, Shiloh Nouvel Jolie-Pitt
8. Koti yhdelle maailman suurimmista vapaista leopardikannoista maailmassa
9. Nelinkertaisen olympiahopeamitalistin kotimaa
10. 1992 vuoden Miss Universum on kotoisin Namibiasta
11. Yksi Afrikan korkeimmista lukumääristä naisia maan eduskunnassa
12. Maailman toiseksi suurin kanjoni sijaitsee Namibiassa
13. Suurin meteoriitti maailmassa sijaitsee täällä
14. Namibiassa sijaitsevat useimmat maailman syvimmät ja suurimmat maanalaiset järvet
15. On saanut kunnian saada edesmenneen popin kuninkaan Michael Jakcsonin vieraakseen huikeat kolme kertaa
16. Yksi maailman harvimmin asutuista maista (kuulemani mukaan sijalla kaksi heti Mongolian jälkeen)
17. Pinta-alaltaan tuplasti Suomea suurempi, mutta väkiluvultaan alle puolet pienempi
18. Koti maailman korkeimmille/pisimmille elefanteille
19. Maailman korkein hiekkadyyni sijaitsee täällä
20. Ensimmäinen maa maailmassa, joka sisällytti perustuslakiinsa erillisen osion koskien luonnon ja ympäristön suojelua
21. Namibiasta löytyy kalliopiirustuksia ajalta noin kaksituhatta vuotta ennen ajanlaskua
22. Koti 11:lle eri heimolle, jotka puhuvat 28:aa eri kieltä
Ja vielä yksi ensi vuoden itsenäisyyspäivää varten:
23. Namibiassa on yli kolmesataa aurinkoista päivää vuodessa!
Kiitokset Namibia jälleen yhdestä mainiosta viikosta. Vielä yhdeksän lisää, eikun eteenpäin!
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
torstai 15. maaliskuuta 2012
Tavistorstai
Pahoittelut blogini hiljaiselosta. Kaikki on täällä varsin hyvin, enkä ole kadonnut maan alle. Viime viikolla kohtasin blogiähkyn heti vauhtiin päästyä. Meni useampi peräkkäinen ilta naputellessa tänne kuulumisia, joten pieni hengähdystauko tuli tarpeeseen. Päivän tapahtumien jatkuva reflektointikin on mielestäni hurjimmillaan jopa epäterveellistä. Vaikka en halua täällä päästää karkuun yhtään ajatusta, oivallusta tai ideaa, on annettava tilaa myös ajatuksettomuudelle, sille ettei pohdi yhtään mitään. Itselläni on tapana analysoida asioita ja ilmiöitä jopa liikaakin joten tyhjänpäiväinen taivaan tuijottelu tai tyhmät vitsit kämppisten kanssa ovat loistavaa tasapainoa elämää suurempien asioiden päivittäiselle kohtaamiselle ja pyörittelylle. Välillä on tervettä ja ihanan rentouttavaa tuijottaa tyhjyyteen, kuten minä yleensä asian ilmaisen.
Ja tästä kun piti tulla niin hurjan painavien ja isojen asioiden blogi, ou nou! :) Annatteko anteeksi?
Julistan oman tavistorstaini kunniaksi tästä lähtien yhden päivän viikossa tavispäiväksi! Eli ihan tavalliseksi "tyhjänpäiväiseksi" päiväksi jolloin saa luvan kanssa tuijotella tyhjyyteen, vaikuttaa poissaolevalta, olla ajatukseton (muttei ajattelematon) ja jakaa kanssaeläjille roppakaupalla todella turhia ja tyhjänpäiväisiä turinoita. Erityisesti jos olet maailmaa parantavaa sorttia niin kehotan sinua relaamaan, edes kerran viikossa, ja haahuilemaan läpi luvallisen tavispäiväsi.
Yhtenä päivänä viikossa voi jättää maailmanparantamisen jonkun muun tehtäväksi. Seuraavana aamuna voit taas herätä tarmokkaat tavoitteet takaraivossa kaikuen ja tehdä parhaasi juuri siinä mitä ikinä teetkin. Uusin voimin!
Kiitollisena tästäkin (tavallisesta) päivästä.
Ja tästä kun piti tulla niin hurjan painavien ja isojen asioiden blogi, ou nou! :) Annatteko anteeksi?
Julistan oman tavistorstaini kunniaksi tästä lähtien yhden päivän viikossa tavispäiväksi! Eli ihan tavalliseksi "tyhjänpäiväiseksi" päiväksi jolloin saa luvan kanssa tuijotella tyhjyyteen, vaikuttaa poissaolevalta, olla ajatukseton (muttei ajattelematon) ja jakaa kanssaeläjille roppakaupalla todella turhia ja tyhjänpäiväisiä turinoita. Erityisesti jos olet maailmaa parantavaa sorttia niin kehotan sinua relaamaan, edes kerran viikossa, ja haahuilemaan läpi luvallisen tavispäiväsi.
Yhtenä päivänä viikossa voi jättää maailmanparantamisen jonkun muun tehtäväksi. Seuraavana aamuna voit taas herätä tarmokkaat tavoitteet takaraivossa kaikuen ja tehdä parhaasi juuri siinä mitä ikinä teetkin. Uusin voimin!
Kiitollisena tästäkin (tavallisesta) päivästä.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Kouluttautumista
Päivä oli hedelmällinen!
Kouluttauduimme sosiaalityö-opiskelijoiden kanssa tänään tiiviit kahdeksan tuntia ilmastoimattomassa seminaariluokassa. Todella toisarvoinen ja irrelevantti kuvaus koulutuspaikasta, mutta tilan veitsellä leikattava mini-ilmasto vaikutti merkittävästi aivotoimintaan koulutuksen aikana. Siitä kuitenkin viis! Iltasade on jo viilentänyt kiisselöityneet aivot. Koulutuksen sisältö oli todella mielenkiintoinen!
Koulutuksen aiheena oli opetella menetelmiä, välineitä ja aineistoa nuorten kanssa tehtävään työskentelyyn aiheista sukupuolisidonnainen väkivalta, pahoinpitely ja HIV. Kaikki tämä nuorten itsetunnon vahvistamisen ja käytöksen muutoshakuisuuden kautta. Olikohan mitään järkeä? Sujuvasti käännetty.
Rakkaat luokkatoverini Savoniassa riemastutte suuresti kun nyt kuulette, että koulutus alkoi kuinkas muutenkaan kuin esittelykierroksella ja jatkui päivän yhteisten pelisääntöjen rakentamisella. Tässä kohtaa soi varmaan usean SS0S1:n kellot? (Luokkani Suomessa) Koulutuksen aikana pienryhmiä muodostettiin milloin hedelmien avulla ja milloin ottamalla luku kolmeen tai viiteen. Törmään joka koulupäivä täällä Namibiassa samoihin menetelmiin, teorioihin ja työskentelymalleihin mitä olemme käyttäneet Suomessa. Äimistyttää joka kerta miten "pieni" on sosiaalityössä käytettävien menetelmien maailma. Kolmannen vuosikurssin yhteisötyön tunneilla yliopistolla olen jo ihan pro kun luennoitsija koettaa vasta avata oppilaille Bronfenbrennerin ekologista teoriaa. Been there done that ;)
Kahlasimme siis ison läjän painavia aiheita. Mielenkiintoisin näin vaihtarin näkökulmasta oli yhden pienryhmän kokoama tietopläjäys aiheesta Namibialaisen miehen ja naisen käyttäytyminen ja odotukset, jotka heihin kohdistuvat. Yhteiskunnan luomat odotukset sukupuolten käyttäytymismalleista ja rooleista ovat mielestäni yksi loistavin ja tehokkain aihepiiri tutustua eri yhteiskuntiin ja kulttuureihin. Aiheesta pääsee halutessa syvemmälle tarkastelemaan eri kulttuureiden piirteitä ja saamaan perspektiiviä useisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ongelmiin.
Kuvassa näette paikallisen miehen ja naisen roolit eriteltyinä.
Yllättääkö mikään listalla olevista asioista?
Osasin jokseenkin olettaa, että täkäläinen yhteiskunta on kohtalaisen patriarkaalinen. Yllätyin kuitenkin siitä, miten suuret odotukset/oletukset Namibialaisella miehellä on pyörittää useaa partneria, mahdollisen vaimonkin lisäksi. Odotuksia kyseiseen perinteiseen miehiseen käytökseen kohdistuu jo nuoriin poikiin seurusteluasioiden tullessa ajankohtaisiksi.
Kouluttajamme kertoi esimerkin nuorisotyössään kohdanneesta pojasta, joka oli kovin turhautunut ja väsynyt heilastelemaan useiden tyttöjen kanssa yhtäaikaisesti. Yhden ainoan tietyn kanssa kun kemiat ja juttu loistaa niin erityisen hyvin. Yhteiskunta on siis muuttumassa täälläkin. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus! Hatunnosto kaikille teille, jotka teette jo nuorisotyötä tai olette kyseiseen lajiin suuntautumassa. Tärkeää työnsarkaa tulevaisuuden lupausten parissa!
P.S Tällä mantereella liikkuu melkoisia urbaaneja legendoja HIV:n tartuntatavoista. Ja täällä jos jossain oikeaa tietoa ja seksuaalivalistusta olisi saatava perille. Oikaistakseni muutaman harhaluulon voin selventää, että kyseinen immuunikatovirus EI voi tarttua hammasharjasta, EIKÄ moskiiton pistosta ja taudin voivat saada heteroseksuaalitkin.
Kouluttauduimme sosiaalityö-opiskelijoiden kanssa tänään tiiviit kahdeksan tuntia ilmastoimattomassa seminaariluokassa. Todella toisarvoinen ja irrelevantti kuvaus koulutuspaikasta, mutta tilan veitsellä leikattava mini-ilmasto vaikutti merkittävästi aivotoimintaan koulutuksen aikana. Siitä kuitenkin viis! Iltasade on jo viilentänyt kiisselöityneet aivot. Koulutuksen sisältö oli todella mielenkiintoinen!
Koulutuksen aiheena oli opetella menetelmiä, välineitä ja aineistoa nuorten kanssa tehtävään työskentelyyn aiheista sukupuolisidonnainen väkivalta, pahoinpitely ja HIV. Kaikki tämä nuorten itsetunnon vahvistamisen ja käytöksen muutoshakuisuuden kautta. Olikohan mitään järkeä? Sujuvasti käännetty.
Rakkaat luokkatoverini Savoniassa riemastutte suuresti kun nyt kuulette, että koulutus alkoi kuinkas muutenkaan kuin esittelykierroksella ja jatkui päivän yhteisten pelisääntöjen rakentamisella. Tässä kohtaa soi varmaan usean SS0S1:n kellot? (Luokkani Suomessa) Koulutuksen aikana pienryhmiä muodostettiin milloin hedelmien avulla ja milloin ottamalla luku kolmeen tai viiteen. Törmään joka koulupäivä täällä Namibiassa samoihin menetelmiin, teorioihin ja työskentelymalleihin mitä olemme käyttäneet Suomessa. Äimistyttää joka kerta miten "pieni" on sosiaalityössä käytettävien menetelmien maailma. Kolmannen vuosikurssin yhteisötyön tunneilla yliopistolla olen jo ihan pro kun luennoitsija koettaa vasta avata oppilaille Bronfenbrennerin ekologista teoriaa. Been there done that ;)
Kahlasimme siis ison läjän painavia aiheita. Mielenkiintoisin näin vaihtarin näkökulmasta oli yhden pienryhmän kokoama tietopläjäys aiheesta Namibialaisen miehen ja naisen käyttäytyminen ja odotukset, jotka heihin kohdistuvat. Yhteiskunnan luomat odotukset sukupuolten käyttäytymismalleista ja rooleista ovat mielestäni yksi loistavin ja tehokkain aihepiiri tutustua eri yhteiskuntiin ja kulttuureihin. Aiheesta pääsee halutessa syvemmälle tarkastelemaan eri kulttuureiden piirteitä ja saamaan perspektiiviä useisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ongelmiin.
Kuvassa näette paikallisen miehen ja naisen roolit eriteltyinä.
Yllättääkö mikään listalla olevista asioista?
Osasin jokseenkin olettaa, että täkäläinen yhteiskunta on kohtalaisen patriarkaalinen. Yllätyin kuitenkin siitä, miten suuret odotukset/oletukset Namibialaisella miehellä on pyörittää useaa partneria, mahdollisen vaimonkin lisäksi. Odotuksia kyseiseen perinteiseen miehiseen käytökseen kohdistuu jo nuoriin poikiin seurusteluasioiden tullessa ajankohtaisiksi.
Kouluttajamme kertoi esimerkin nuorisotyössään kohdanneesta pojasta, joka oli kovin turhautunut ja väsynyt heilastelemaan useiden tyttöjen kanssa yhtäaikaisesti. Yhden ainoan tietyn kanssa kun kemiat ja juttu loistaa niin erityisen hyvin. Yhteiskunta on siis muuttumassa täälläkin. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus! Hatunnosto kaikille teille, jotka teette jo nuorisotyötä tai olette kyseiseen lajiin suuntautumassa. Tärkeää työnsarkaa tulevaisuuden lupausten parissa!
P.S Tällä mantereella liikkuu melkoisia urbaaneja legendoja HIV:n tartuntatavoista. Ja täällä jos jossain oikeaa tietoa ja seksuaalivalistusta olisi saatava perille. Oikaistakseni muutaman harhaluulon voin selventää, että kyseinen immuunikatovirus EI voi tarttua hammasharjasta, EIKÄ moskiiton pistosta ja taudin voivat saada heteroseksuaalitkin.
torstai 8. maaliskuuta 2012
Uusia tuulia
vaikka nykyisetkin vielä puhaltelee..
Huomenna olisi ollut taas harkkapäivä Mount Sinain muksujen kanssa, mutta löysinkin nimeni yliopistolta osastoni ilmoitustaululta Self-esteem & Behaviour Change-koulutuspäivän listalta, joka sattuu myös huomiselle. Suomessa moinen päälekkäisyys ja työpäivän peruminen tuottaisi päänvaivaa, mutta täällä otan itselleni oikeuden osallistua kaikkeen ylimääräiseen sivistävään toimintaan ja imeä itseeni ammatillisesti kaiken hyödyllisen aineksen, harjoittelussa sekä yliopistolla. Yliopisto-opinnot ja työharjoittelun suorittaminen vaatii kompromisseja (minulta) puolin ja toisin, mutta siitä en ota stressiä. Olen täällä oppimassa stressimöröstä pois. Ja kaiken lisäksi rakastan koulutuksia, kursseja ja seminaareja, joten mukavaa päästä harrastamaan niitä täälläkin!
Mount Sinain työharjoittelun lisäksi aloin siis puhumaan yliopistolla itselleni muitakin harjoittelumahdollisuuksia. Olen jo työskennellyt jonkin verran lasten kanssa eivätkä ne otuksina muutenkaan ole minulle kovin vieraita, joten kun hoksasin Mount Sinain harjoittelun olevan käytännössä vain lasten kanssa tapahtuvaa toimintaa päätin kysellä mahdollisuuksia tutustua toimintaympäristöihin, joissa voisin työskennellä myös aikuisten parissa. Haluan nähdä saanko perunamuussiksi muuttuneet harjoittelutavoitteeni jokseenkin tavoiteltavaan kiinteämpään muotoon..
Ja miten sattuikaan, huomisen Self-esteem & Behaviour Change-koulutuksen vetää ainakin osittain yksi työntekijä täältä Windhoekista paikasta nimeltä Friendly Haven. Friendly Haven on perheväkivaltaa kokevien naisten ja lasten turvakoti, joka fyysisen suojan ja majoituksen lisäksi tarjoaa naisille ja lapsille eriasteisia palveluja kuten esimerkiksi neuvontaa ja kursseja. Törmäsin tänään yliopistolla osastomme ilmoitustaululla (onnekkaasti) puolivahingossa kyseiseen työntekijään ja minun osallistumiseni heidän turvakodin toimintaan oli sovittu jo kahdessa lauseessa. Huomisessa koulutuksessa pääsen siis sopimaan tarkemmin harjoittelupäivistäni heidän yksikössä. Loistavaa!
Kansainvälinen naistenpäivä minulla täällä Windhoekissa meni siis varsin mallikkaasti teemaan liittyen. Mielenkiintoista päästä työskentelemään kyseisen ilmiön parissa. Alan kokemusta aiheesta minulla ei vielä olekaan. Uusia tuulia siis..
Voimauttavaa naistenpäivää kaikille upeille naisille ympäri maailman!
Teidän kunniaksi Windhoekin aamuisella taivaalla nähtiin mitä upein sateenkaari. Allekirjoittanut ei amatöörivalokuvaajan taidoillaan ja lainakameralla onnistunut sitä itse upeutta kuitenkaan tallentamaan sillä ottamani kuva ei todellakaan anna oikeutta tälle ilmiölle, joka oli omin silmin nähtynä paljon vaikuttavampi! Valokuvauskurssia odotellessa..
Friendly Haven:ista lisää täällä.
Asiaa naisten asemasta ja naisten kokemasta väkivallasta Namibassa muunmuassa täällä.
Huomenna olisi ollut taas harkkapäivä Mount Sinain muksujen kanssa, mutta löysinkin nimeni yliopistolta osastoni ilmoitustaululta Self-esteem & Behaviour Change-koulutuspäivän listalta, joka sattuu myös huomiselle. Suomessa moinen päälekkäisyys ja työpäivän peruminen tuottaisi päänvaivaa, mutta täällä otan itselleni oikeuden osallistua kaikkeen ylimääräiseen sivistävään toimintaan ja imeä itseeni ammatillisesti kaiken hyödyllisen aineksen, harjoittelussa sekä yliopistolla. Yliopisto-opinnot ja työharjoittelun suorittaminen vaatii kompromisseja (minulta) puolin ja toisin, mutta siitä en ota stressiä. Olen täällä oppimassa stressimöröstä pois. Ja kaiken lisäksi rakastan koulutuksia, kursseja ja seminaareja, joten mukavaa päästä harrastamaan niitä täälläkin!
Mount Sinain työharjoittelun lisäksi aloin siis puhumaan yliopistolla itselleni muitakin harjoittelumahdollisuuksia. Olen jo työskennellyt jonkin verran lasten kanssa eivätkä ne otuksina muutenkaan ole minulle kovin vieraita, joten kun hoksasin Mount Sinain harjoittelun olevan käytännössä vain lasten kanssa tapahtuvaa toimintaa päätin kysellä mahdollisuuksia tutustua toimintaympäristöihin, joissa voisin työskennellä myös aikuisten parissa. Haluan nähdä saanko perunamuussiksi muuttuneet harjoittelutavoitteeni jokseenkin tavoiteltavaan kiinteämpään muotoon..
Ja miten sattuikaan, huomisen Self-esteem & Behaviour Change-koulutuksen vetää ainakin osittain yksi työntekijä täältä Windhoekista paikasta nimeltä Friendly Haven. Friendly Haven on perheväkivaltaa kokevien naisten ja lasten turvakoti, joka fyysisen suojan ja majoituksen lisäksi tarjoaa naisille ja lapsille eriasteisia palveluja kuten esimerkiksi neuvontaa ja kursseja. Törmäsin tänään yliopistolla osastomme ilmoitustaululla (onnekkaasti) puolivahingossa kyseiseen työntekijään ja minun osallistumiseni heidän turvakodin toimintaan oli sovittu jo kahdessa lauseessa. Huomisessa koulutuksessa pääsen siis sopimaan tarkemmin harjoittelupäivistäni heidän yksikössä. Loistavaa!
Kansainvälinen naistenpäivä minulla täällä Windhoekissa meni siis varsin mallikkaasti teemaan liittyen. Mielenkiintoista päästä työskentelemään kyseisen ilmiön parissa. Alan kokemusta aiheesta minulla ei vielä olekaan. Uusia tuulia siis..
Voimauttavaa naistenpäivää kaikille upeille naisille ympäri maailman!
Teidän kunniaksi Windhoekin aamuisella taivaalla nähtiin mitä upein sateenkaari. Allekirjoittanut ei amatöörivalokuvaajan taidoillaan ja lainakameralla onnistunut sitä itse upeutta kuitenkaan tallentamaan sillä ottamani kuva ei todellakaan anna oikeutta tälle ilmiölle, joka oli omin silmin nähtynä paljon vaikuttavampi! Valokuvauskurssia odotellessa..
Friendly Haven:ista lisää täällä.
Asiaa naisten asemasta ja naisten kokemasta väkivallasta Namibassa muunmuassa täällä.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Faktoja kehiin
Tulin ensisijaisesti tänne Namibiaan tekemään sosionomiopintoihini liittyvää ensimmäistä pitkää työharjoittelua, asiakastyön harjoittelua. Harjoittelun kesto on kymmenen viikkoa ja sen aikana työelämässä pitäisi päästä tekemään työtä nimenomaan juuri asiakkaiden kanssa.
Opintosuunnitelmamme on asettanut kyseiselle harjoittelulle seuraavanlaisia tavoitteita:
Opintosuunnitelmamme on asettanut kyseiselle harjoittelulle seuraavanlaisia tavoitteita:
- asiakkaiden yksilöllisten elämäntilanteiden havainnointi
- sosiaalisen väliintulon tarpeen arvioinnin opettelu
- asiakkaan subjektiuden ymmärtäminen asiakas-työntekijä -suhteessa
- voima-varalähtöisyyden ymmärtäminen työskentelyn lähtökohtana
- harjoittelupaikan organisaation ymmärtäminen ja
- verkostojen toiminnan merkityksen ymmärtäminen asiakkaan subjektiuden tukemisessa
sekä
- omien vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen kehittäminen
- suunnitelmallisen ja tavoitteellisen työotteen merkityksen ymmärtäminen
- oman toiminnan analysointi sekä
- omien vahvuuksien ja kehittämishaasteiden tunnistaminen suhteessa asiakkaan voimavaralähtöisyyteen, toimintaympäristöön ja verkostoihin
Harjoitteluni ensimmäinen päivä oli viime perjantaina. Työaikani ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kyseiset tavoitteet olivat muuttuneet päässäni perunamuussiksi. Todellisuus oli odotettua karumpi.
Harjoittelupaikkani on Mount Sinai Center-niminen keskus, joka sijaitsee Windhoekin kaupungin ulkopuolella Katuturan kaupungiosassa. Alue on huikean suuri asuinalue, yli kaksi kolmasosaa Windhoekin asukkaista asuu Katuturassa. Löyhästi kuvailtuna alue on niinsanotusti slummia eli epävirallista asutusta. Ymmärtääkseen tätä aluetta paremmin ja mahdollistaakseen siihen jopa lämpimän suhteen syntymisen, kannattaa tutustua alueen ja Namibian historiaan. Namibia oli Saksan siirtomaavallan alaisuudessa 1884-1919 ja tämä historia totisesti jätti jälkensä eritoten pääkaupunkiin Windhoekiin. Tästä historiasta voin kertoa lisää myöhemmin. Siellä on kiehtovia tarinoita kerrottavaksi!
Mount Sinai Centre tarjoaa palveluja HIV-positiivisille äideille ja heidän vauvoilleen/lapsilleen. Kaksi kertaa kuukaudessa äidit tulevat keskukselle punnitsemaan lapsensa, tarkistuttamaan heidän terveyden ja hakemaan maidonvastikkeet ruokkiakseen vauvojaan ja estääkseen HIV:n tarttumisen. Äidit osallistuvat myös tuottaviin projekteihin kuten korujen valmistukseen, käsitöihin ja tärkeimpänä saippuan valmistukseen, josta lisää täällä.
Keskuksen yhteydessä toimii hyvin pieni "päiväkoti" alueen lapsille, jossa minä suoritan harjoitteluani. Oletukseni vielä Suomesta käsin oli päästä työskentelemään HIV-äitien parissa, mutta todellisuudessa äidit eivät ilmeisesti vietä aikaa säännöllisesti keskuksella. Minun työsarkani odottaa siis suorittamistaan kolmena päivänä viikossa noin neljäntoista lapsen muodossa. Päiväkoti on käytännössä yksi huone erittäin vaatimattomine puitteineen. Neljästä seinästä kolme on peltiä ja kuumuus on huikea aurinkoisina päivinä eli käytännössä päivittäin.
Lapset ovat iältään 2-6-vuotiaita, kaikki samassa ryhmässä läpi päivän. Eriyttämisestä tai ryhmän jakamisesta ei siis tietoakaan, joka tekee toiminnasta melkoisen haastavaa. Sisällä ollessa toiminta on hyvin "istumisorientoitunutta". Lapset istuvat pöytiensä äärellä enemmän tai vähemmän läpi koko aamupäivän jolloin kaksi päiväkodin "opettajaa" toistattavat aakkosia tai laulattavat lapsilla lauluja. Opetettavat asiat ja opetushetket tulevat ja menevät hyvin sattumanvaraisesti. Opetustoimintaa kuvaa parhaiten minun näkökulmastani termi "mitä mieleen juolahtaa".
Tähän väliin on mainittava, että kuvaukseni perustuvat vain ja ainoastaan omakohtaiseen observointiini. Harjoittelupäiviä tulee vielä olemaan lukuisia, jolloin havaintoni todennäköisesti vielä muuttuvat, niitä tulee lisää ja ne saavat uusia sävyjä. Havainnot ovat vain havaintoja, eivät viimeisiä totuuksia tai täyttä todellisuutta mistään asiasta. Mikäänhän ei ole koskaan juuri sitä miltä se näyttää..
Päivät ovat melko kaaosmaisen oloisia suomalaiselle järjestykseen tottuneelle ihmiselle. Epäsiisteys, resurssien ja välineiden miltei totaalinen puuttuminen ja haastava ryhmän energia löi heti ensimmäisenä työpäivänä tietoisuuteeni kuin metrinen halko. Nyt kenties ymmärrätte sen perunamuussivertauksen tuolta ylempää. Moiset hienot harjoittelun tavoitteet tuntuivat absurdeilta käsitteiltä siinä todellisuudessa. Alkushokin jälkeen tunne kaaoksesta on kuitenkin jo helpottanut. Kaikkeen tottuu, pienin askelin. Tai sitten kertarysäyksellä itsensä likoon laittamalla ja haastamalla, kuten minä teen. Joitakin onnistumisen elämyksiä olen jo nyt kädet likoon laitettua saanut todistaa.
Pahoittelen fontin muuttumista edellisestä postauksesta, ei ole tarkoituksellinen muutos. En vain ihan vielä hallitse näitä blogimaailman kommervenkkejä! Kuvia tulee myös. Odottakaa, jahka pääsen vauhtiin!
maanantai 5. maaliskuuta 2012
SUORAAN ASIAAN
Aloitan blogini ajallisesti oudossa vaiheessa; NYT, oltuani viikon maailmalla poissa perinteisestä ikiomasta arjesta. Viime maanantaina 27.2.2012 laskeuduin Namibiaan, Windhoekiin. Matkani tässä kaupungissa ja maassa ja loppuajasta kenties sen ulkopuolellakin kestää tasan kolme kuukautta, lennän takaisin kotisuomeen 26.5.2012.
Miksi siis juuri nyt?
Tarkoitukseni oli synnyttää tämä tekele jo aiemmin, mutta uuden opettelu oli tällä kertaa liian suuri haaste lukuisten muiden muutosten ohessa. Miksei siis juuri nyt!
Miksi olenkaan täällä?
Tulin suorittamaan sosionomiopintoihini kuuluvaa kymmenviikkoista työharjoittelua ja samalla tekemään alan opintoja University of Namibiassa. Kuten arvata saattaa, luvassa on tiivis puristus käytäntöä ja teoriaa!
Miksi juuri Namibiassa?
Hain viime keväänä North-South-South-nimistä apurahaa toiveissani päästä mantereelle, joka on pakko kokea: Afrikkaan. Kehitysmaat ovat yksi suurimmista kiinnostuksen ja kiehtomuksen kohteistani, joten apurahojen tullessa hakuun en epäröinyt hetkeäkään. Sain hakemani stipendin ja koulustani minulle ehdotettiin kohdemaaksi Namibiaa. Vajaa vuosi eteenpäin ja täällä ollaan!
Näin yksinkertaista?
Ehei! Reissu vaati tuhansia sähköposteja ja unettomia öitä koskien milloin opiskelijaviisumia, majoitusta, terveysasioita ja milloin opintoja omassa lähettävässä tai tulevassa vastaanottavassa oppilaitoksessa. Kaikki tämä tiivistyi minulla noin kuukauteen ennen lähtöä. Intensiivinen työskentely käy minulle..
Kuka täällä blogin operatiivisessa päässä on?
Minä, 28-vuotias toisen vuoden sosionomiopiskelija Savonia-ammattikorkeakoulusta, Iisalmesta. Olen alalla koska ihmiset ja heidän ongelmalliset ilmiöt kiinnostavat. Tiivistetysti: haluan auttaa. Kehitysmaat erityisesti kaikkine ilmiöineen kiehtovat minua kovasti, sekä kansainvälisyys ennen kaikkea. Toivonkin, että tulevaisuudessa työskentelen ulkomailla. Opintopolkuni ja valinnat sen aikana rakentuvat tämä kyseinen toive tähtäimessä.
Miksi päätin alkaa kirjoittamaan blogia?
Haluan tallentaa (ainakin) tämän ajanjakson bittiavaruuteen ja jakaa ajatuksiani elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä siten, että ne saavat näkyvyyden muillekin kuin omille silmilleni. Haluan käyttää tätä blogia osittain ammatillisena työvälineenä; ajatusten reflektiokanavana, mutta myös vähemmän ammatillisten pohdintojen rykäisyalustana. Katsotaan miten käy ja miten onnistun. Jännittää..
Olkaa hyvät ja kommentoikaa kirjoituksiani blogimatkani varrella jos se tuntuu tarpeelliselta tai muuten vaan mukavalta!
Here we go!
Miksi siis juuri nyt?
Tarkoitukseni oli synnyttää tämä tekele jo aiemmin, mutta uuden opettelu oli tällä kertaa liian suuri haaste lukuisten muiden muutosten ohessa. Miksei siis juuri nyt!
Miksi olenkaan täällä?
Tulin suorittamaan sosionomiopintoihini kuuluvaa kymmenviikkoista työharjoittelua ja samalla tekemään alan opintoja University of Namibiassa. Kuten arvata saattaa, luvassa on tiivis puristus käytäntöä ja teoriaa!
Miksi juuri Namibiassa?
Hain viime keväänä North-South-South-nimistä apurahaa toiveissani päästä mantereelle, joka on pakko kokea: Afrikkaan. Kehitysmaat ovat yksi suurimmista kiinnostuksen ja kiehtomuksen kohteistani, joten apurahojen tullessa hakuun en epäröinyt hetkeäkään. Sain hakemani stipendin ja koulustani minulle ehdotettiin kohdemaaksi Namibiaa. Vajaa vuosi eteenpäin ja täällä ollaan!
Näin yksinkertaista?
Ehei! Reissu vaati tuhansia sähköposteja ja unettomia öitä koskien milloin opiskelijaviisumia, majoitusta, terveysasioita ja milloin opintoja omassa lähettävässä tai tulevassa vastaanottavassa oppilaitoksessa. Kaikki tämä tiivistyi minulla noin kuukauteen ennen lähtöä. Intensiivinen työskentely käy minulle..
Kuka täällä blogin operatiivisessa päässä on?
Minä, 28-vuotias toisen vuoden sosionomiopiskelija Savonia-ammattikorkeakoulusta, Iisalmesta. Olen alalla koska ihmiset ja heidän ongelmalliset ilmiöt kiinnostavat. Tiivistetysti: haluan auttaa. Kehitysmaat erityisesti kaikkine ilmiöineen kiehtovat minua kovasti, sekä kansainvälisyys ennen kaikkea. Toivonkin, että tulevaisuudessa työskentelen ulkomailla. Opintopolkuni ja valinnat sen aikana rakentuvat tämä kyseinen toive tähtäimessä.
Miksi päätin alkaa kirjoittamaan blogia?
Haluan tallentaa (ainakin) tämän ajanjakson bittiavaruuteen ja jakaa ajatuksiani elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä siten, että ne saavat näkyvyyden muillekin kuin omille silmilleni. Haluan käyttää tätä blogia osittain ammatillisena työvälineenä; ajatusten reflektiokanavana, mutta myös vähemmän ammatillisten pohdintojen rykäisyalustana. Katsotaan miten käy ja miten onnistun. Jännittää..
Olkaa hyvät ja kommentoikaa kirjoituksiani blogimatkani varrella jos se tuntuu tarpeelliselta tai muuten vaan mukavalta!
Here we go!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)