Yli puolivälin

Olen nyt ollut Namibiassa kahdeksan viikkoa ja edessä on enää vajaa viisi. Aika vaikuttaa joko todella pitkältä tai erittäin lyhyeltä sen mukaan keneltä kysyy, mutta minä taidan olla ainut, jonka aikakäsitys on aivan hakoteillä. Tuntuu kuin olisin vasta saapunut, mutta toisaalta kaikki on jo niin tuttua, että aivan kuin olisin ollut täällä jo kuukausia.

Mitä tänne kuuluu?

Ensimmäinen yliopiston kurssini välitentti on takana. Oman postauksen olisin varmaan voinut kirjoittaa kyseisen tentin monivalintakysymyksistä; en oikein tiedä mitä mieltä moisista olla. Olen hämmästynyt siitä, että yliopistotutkinto on kiinni siitä ruksitko tentissä a, b, c vai d-vaihtoehdon. Kun sain tenttipaperin eteeni hämmästelin myös sitä, miten sopivilta kaikki vaihtoehdot voivatkaan vaikuttaa.. Hieman jouduin nieleskelemään naureskelujani monivalintakysymyksiä kohtaan. Opiskelutoverini olivat kuitenkin kaikki samaa mieltä siitä, että monivalintakysymykset ovat aika kelju tapa testata laajaa tietämystä mistään aiheesta. Joukossa oli myös pari esseetyylistä kysymystä, joten saimme kuin saimmekin hieman kulutettua lyijyäkin. Hieman.

Tunnelmia yliopiston ruokalasta. Kasaamme artikkeleita sosiaalialan ilmiöitä kuvaavan portfolion aineistoiksi.

Minun kansioni halukkaat saavat tutkittavaksi jahka palaan Suomeen. Toisin kuin luokkatovereideni kansioissa, minun versiossa on lisäksi nähtävänä materiaalia automainoksista sanomalehtien henkilökohtaiset palstan-ilmoituksista supermarkettien mainoksiin. Jokainen voi laskeskella niistä vaikka omaa mersu- tai maitoindeksiään.

Tunnelmat asumustossamme ovat myös raportoitavan arvoiset. Lämpöisät nimittäin! Tällä hetkellä tupa on  ääriään myöten täysi eli asukkaita kompleksissamme asuu yhteensä yksitoista, KAHDEKSASTA eri maasta; Namibiasta, Tansaniasta, Zimbabwesta, Sambiasta, Kongosta, Saksasta, USA:sta ja minä Suomesta. Jokaisessa huoneessa asuu kaksi asukasta, paitsi minun huoneessani. Olen jokseenkin onnekas näin rauhaa ja hiljaisuutta rakastavaksi pohjoisen maan kansalaiseksi ;)

Alla näette asumustomme keittiön..

Sulkekaa hetken katselun jälkeen silmänne ja kuvitelkaa nyt kyseiseen tilaan yksitoista ihmistä valmistamaan omia illallisiaan.

Sen jälkeen kuvitelkaa mielessänne sama keittiö seuraavana aamuna. Olen miltei poikkeuksetta joka aamu ensimmäinen, joka astuu rikospaikalle keittiöön aamukahvin valmistukseen ja joka toinen aamu näky naurattaa ja joka toinen tekee mieli kääntyä ovelta takaisin.
Yhteiselämän iloja :)

Elämä asumustossamme on jokatapauksessa mahtava kokemus! Kuinka usein saat seurata seitsemän eri kulttuurin edustajan arkista elämää, istua heidän kanssa päivällispöydässä ja keskustella iltapalalla Kongon taloudellisesta tilanteesta, Botswanan ruokakulttuurista tai vaikka Amerikkalaisesta koulutuksesta. Täysin korvaamatonta arkea!

Ja viimeisenä, Namibiaan alkaa vähitellen hiipiä talvi. Kesäkuussa talvi on jo hyvin käynnissä. Sortseista ei todellakaan ole tarvinnut vielä luopua ja paikallinen talvikaan ei ole ihan niin ankara, että niitä tarvitsisi paketoida täydellisesti talteen. Päivät ovat yhä LÄMPIMIÄ. Liikutaan yli kahdessakymmenessä asteessa hyvinkin, mutta yöllä saa välillä pitää jo villasukkia. Onnekas eurooppalainen lähtee täältä kohti Suomen kesää toukokuun lopussa juuri talven alkaessa. En pistä pahakseni :)

Alla "syksyisiä" maisemia läheiseltä uima-altaalta

Namibiassa on yli 300 aurinkoista päivää vuodessa, kahden kuukauden kokemuksella voin allekirjoittaa tämän! Aurinkoiset terveiset Suomeen!